Iskelmämusiikin Suomen valloituksen katsotaan alkaneen vuonna 1926. Tuolloin Suomeen Amerikasta tulleen laivan orkesterista kootut muusikot soittivat Helsingin Oopperakellarissa uutta musiikkia - jazzia. Tapaus oli yksi osatekijä suomalaisten tanssiorkesterien tyylin muotoutumisessa. Alkuaikojen suomalainen tanssimusiikki oli kuitenkin enemmän saksalaistyylistä kuin amerikkalaisvaikutteista, vierailijat ja nuotit kun tulivat pääosin Saksasta.

Ensimmäisiä suuria suomalaisia nimiä olivat Georg Malmstén, Eugen Malmstén, sekä orkesterit Dallapé ja Rytmi-pojat. Vuonna 1925 perustettu Dallapé kehittyi nopeasti alkuaikojensa pelimannityylistä hienostuneeksi ja ammattimaiseksi orkesteriksi, joka eli suuruuden aikaansa 1930- ja 40-luvuilla. Veljekset Georg (1902 - 1981) ja Eugen Malmstén (1907 - 1993) muistetaan monipuolisina muusikkoina, säveltäjinä ja viihdyttäjinä, jotka olivat mukana suomalaisessa musiikkielämässä usean vuosikymmenen ajan.

1930-luvulla pääosassa olivat orkesterit, maineikkaimpina Dallapé, Rytmi-pojat sekä Erkki Ahon orkesteri. Vuosikymmenen uudeksi nimeksi nousi Harmony Sisters, kotkalaisten sisarusten laulutrio. Tällä vuosikymmenellä iskelmämusiikki alkoi levitä levymyynnin lisäksi myös radion kautta, kun v. 1935 Yleisradion Lauantain toivotut- ohjelmassa kuultiin jo kolmannestunnin ajan iskelmiä.

Radio yhdisti suomalaisia, varsinkin sotavuosina, jolloin se oli tärkein paitsi tiedottamisen myös viihdyttämisen kanava. Rintamaradion lähetyksissä sekä viihdytyskiertueilla esiintyivät mm. Tapio Rautavaara, Olavi Virta, Metro-tytöt, Harmony Sisters, George de Godzinsky, Henry Theel ja Esa Pakarinen. "Sota meidät rakensi", on Tapio Rautavaara todennut viihdyttäjien sotavuosien aikaisesta työstä, jonka voi sanoa olleen eräänlainen ammattikoulu viihdyttäjän uralle. 1940-luvun ahkerin levyttäjä oli upeaääninen Henry Theel (1917 - 1989), joka on laulanut levylle eniten tangoja Suomessa. Ajan tavan mukaan hän esiintyi myös elokuvissa ja revyissä. Theelin ikimuistettavin levytys lienee Liljankukka (1945); ja elokuvarooli Pikku-Pirkko. Tällä vuosikymmenellä alkoi iskelmämusiikkiin liittyvien kilpailujen pitkä sarja, kun Yleisradio julisti ensimmäisen iskelmäsävellyskilpailun vuonna 1949. Kilpailun voitti Kullervo Linnan valssi Kultainen nuoruus.

Lavojen kulta-aika

Tanssipaikkojen määrä ei Suomessa ole milloinkaan ollut suurempi kuin 1950-luvulla. Useimmiten tanssittiin oman kylän soittajien tahtiin, mutta eivät vierailut "suoraan Helsingistä" olleet myöskään harvinaisia. Tähtikultti alkoi saada uudenlaisia ääriviivoja ja huvipaikkojen ilmoituksia hallitsivat solistien nimet ja kasvot. Vuosikymmenen ruhtinashahmo Olavi Virta (1915 - 1972) saavutti tuolloin aseman, joka nyt tarkasteltuna piirtyy ylitse muiden. Virran myötä alkoi tangon suuri aika. Tuotteliaimpina vuosinaan 1953 - 1954 Virta levytti 150 kappaletta, niistä suurimman osan ollessa tangoja. Monipuolinen Virta ehti laulu-uransa lisäksi toimia mm. levy-yhtiön tuotantopäällikkönä sekä esiintyä teatterissa ja elokuvissa.

Uutta 1950-luvulla oli naisten läpimurto iskelmämusiikissa, tärkeitä tähtiä olivat mm. Annikki Tähti, Brita Koivunen, Vieno Kekkonen ja Laila Kinnunen. Vuosikymmenen suurin myyntimenestys oli Annikki Tähden levyttämä Muistatko Monrepos´n, joka sai ensimmäisen suomalaisen kultalevyn. Levytysten määrä ja myynti oli huomattavan suurta tämän vuosikymmenen aikana. Tuolloin vaikuttaneista lauluntekijöistä legendoiksi kasvoivat mm. Repe Helismaa, Toivo Kärki ja Unto Mononen.

1960-luku

Yleisön yleinen kiinnostus iskelmämusiikkiin lisääntyi 1960-luvulla. Radiosta kuultu iskelmä- ja ulkomainen pop-musiikki lisääntyivät vuonna 1963, kun Sävelradio aloitti toimintansa. Televisiosta seurattiin innostuneina Eurovision laulukilpailuja, joihin Suomi osallistui ensimmäisen kerran vuonna 1961. Vuodesta 1968 Syksyn Sävel -kilpailussa kisasivat suomalaiset muusikot keskenään. Uudenlaista laatuviihdettä Suomessa edusti Danny, joka organisoi kansainväliseen tyyliin lavashowtapahtumia. Hänen mukanaan esiin nousi useita pitkäaikaisia artisteja, mm. Katri Helena, Kirka ja Tapani Kansa. Seinäjoelta kotoisin oleva Paula Koivuniemi aloitti laulajanuransa myös 1960-luvulla. Isänsä orkesterin solistina laulaneen Paulan auttoi uralla eteenpäin säveltäjä Toivo Kärki. Sanoittajien uutta sukupolvea edustivat Juha "Watt" Vainio ja Vexi Salmi.

Nuorekas 1960-luku turvasi yhä myös perinteisempään suomalaiseen viihteeseen, jota edustivat mm. Esa Pakarinen, Tapio Rautavaara, Olavi Virta, Malmsténit, Erkki Junkkarinen sekä Veikko Lavi. Nuoria merkittäviä tangonimiä olivat Reijo Taipale, Eino Grön ja Esko Rahkonen. Tangoparodioita esittivät Martti Innanen (Elsa, kohtalon lapsi) ja Kari Kuuva (Tangopelargonia).

Jokaiselle jotakin

1970-luvulla suomalaiskansallinen ja nimenomaan suomenkielinen rokki vahvisti asemiaan. Merkittäviä tekijöitä olivat mm. M.A. Numminen, Juice, Mikko Alatalo ja Harri Rinne. Rockfestivaaleja oli useita ja ne olivat suuria. Niiden lisäksi suosiota sai kuitenkin myös humppafestivaalit. Humpan ykkösnimi oli Erkki Junkkarinen. Yksi tämän vuosikymmenen ilmiöistä oli musiikkimarkkinoille voimalla levinnyt discomusiikki. Discovaikutteista musiikkia esittivät myös vakiintuneet iskelmätähdet, ja jonkinlainen persoonattomuus pääsi vallalle. 1970-luvulla iskelmämusiikki ja sen tekijät alkoivat saada virallista arvostusta. Siitä on osoituksena mm. viihdemusiikin taiteilijaeläke, joka ensimmäisenä myönnettiin Olavi Virralle vuonna 1972.

1980-luvun musiikki alkoi olla kaukana perinteisestä tanssimusiikista, kun kappaleet sovitettiin massoja miellyttäviksi ja ne toteutettiin uudella tekniikalla. Suosittu ja pitkään esitetty MTV:n ohjelma Lauantai-tanssit lopetettiin vuonna 1985. Aikakausi alkoi vaihtua peruuttamattomasti. Vuosikymmenen tekijöitä edustavat autenttisiksi laskettavat rock-runoilijat, mm. Juice, Pelle Miljoona, Dave Lindholm, Hector, Tuomari Nurmio, Mikko Saarela sekä Ismo Alanko. Vuosikymmenen ilmiömäinen tähdenlento oli Dingo-yhtye, jonka suosio saavutti "beatleshysteriamaisia" piirteitä. Iskelmämusiikin puolella vaikuttivat pääosin vanhat suosikit. Uutta oli iskelmätekstien realistisuus (esim. Viikonloppuisä). Tangomusiikki alkoi jälleen muistuttaa olemassaolostaan: Rauli "Badding" Somerjoki ja Topi Sorsakoski levyttivät perinteisiä tangoja.

Tangon paluu

1990-luku on ollut iskelmämusiikille suosiollista aikaa. Tätä vuosikymmentä voi hyvin kutsua iskelmämusiikin kulta-ajaksi. Vuonna 1985 aloittanut Tangomarkkinat löysi tiensä suomalaisten sydämiin ja se on 90-luvun vaihteesta lähtien kasvanut merkittävimmäksi iskelmämusiikin katselmukseksi. Tangomarkkinoiden laulukilpailu on nostanut Suomen viihteen tähtikartalle monia uusia artisteja. Tapahtuman myötä Suomi on saanut myös suuren määrän uusia tangoja. Ikimuistettavimpia sävellys- ja sanoituskilpailun tuottamia tangoja ovat muun muassa: Joka ainoa ilta, Rannalla, Yön kuningatar, Mun aika mennä on, Rakastan rakastan, Ruusunoksa ja Kyyhkynen, Olet maailmain ja Taivas salamoi.

2000-luvulla samankaltainen iskelmämusiikin nousukausi jatkuu. Tarvitsemme iskelmiämme ja meillä on taas oivat mahdollisuudet nauttia niistä. Mahdollisuuksia on monia; uusia tanssipaikkoja on syntynyt, vanhoja kunnostetaan, iskelmäradiot ovat suosituimpia ohjelmia, samoin televisio tuo kotiimme ohjelmia, joissa tarjoillaan musiikkia. Suosituimpia suomalaisia ovat iskelmäartistit. Siis kaikukoon sävel hiljaa yössä.

Iskelmä tulee Suomeen tekstin lähdekirjana on käytetty Peter von Baghin ja Ilpo Hakasalon teosta Iskelmän Kultainen Kirja, Otava 1986.